Sanat Kumara

Lanellolle

 

Kauan kauan sitten
kaukaisella tahdella
kokoontui mahtava neuvosto.

Jokaisella mielessaan raskas kysymys—
kysymys maapallon kohtalosta,
kuinka menetella ihmiskunnan kanssa.

Planeetalla vallitsi epasopu ja riita
Ihmiset olivat unohtaneet
elaman tarkoituksen.

He olivat menneet niin alas,
etta kulkivat nelinkontin.
Jumalan suuri valo oli sammunut
heidan silmistaan ja sieluistaan.

Kosminen neuvosto maarasi
maapallon havitettavaksi
ja maan voimakentan palautettavaksi
suureen alkumereen.

Mina, Sanat Kumara istuimeltani nousin,
lasnaolevilta mahdollisuutta anoin:

“Mahdollisuus heille antakaamme,
he ehka aikojen saatossa alkavat muistaa
kerran Jumaluutta olleensa.”

“Mina naytan heille tien,
Etunenassa kuljen.
Maahan armon tuon.
Jospa mielenne muuttaisitte.”

“Poikani”, eras vanhimmista virkkoi,
“lain hyvin tunnet—
maahan sidottu olet,
kunnes joukkosi siella kasvaa.

Jotta voittaisit maan ihmiset takaisin valoon,
taytyy sydamesi liekin heita inspiroida
rakastamaan ja muuttamaan maan
vapauden tahdeksi.

Tama olkoon uusi alku ihmislapsille.
Armollisuutesi tahden myonnamme heille
Tuoreen Jumalallisen suunnitelman.”

Polvistuin kiitollisena
Suuren Valkoisen Valtaistuimen edessa
missa Suuri Nimeton minut siunasi
kun lahdin kotiani kohti.

“Poikani, he kutsuvat sinua “Paivien Vanhimmaksi”
ja kiittavat ja ylistavat Suurta Henkea sinussa.

Sinun ikuinen nuoruutesi tunnetaan
maailmankaikkeuden aaria myoten.
Sanasi nyt pulputkoon
kuin totuuden lahde.

Voitelen sinut Mina Olen Lasnaolon,
Liiton Arkin ja ruumiistuneen Karitsan Hengella.”

Valo, voima, valta ja kunnia,
rakkaus, viisaus ja mahti
laskeutuivat hartioilleni manttelin tavoin.

Neuvoston hyvastelin
Ja palasin tahdelleni
Missa Venus minua odotti Pyhien Viisaiden kanssa.

Siivekkaat lahettilaat olivat jo ilmoittaneet
Kosmisen Neuvoston paatoksen,
etta maalle oli myonnetty uusi armonaika.

Tyttaremme Meta suudelmin
toivotti minut tervetulleeksi kotiin.
Han virkkoi:
“Isa, kiitamme sinua rohkeudestasi ja uskostasi.”

Vaikka sina iltana
suuressa juhlassa riemuitsimme,
sydamissamme painoi surullisuus.
Silla rakkaitamme tulisimme ikavoimaan.

Aikakausia kuluisi
ennenkuin kohtaisimme jalleen,
tehtavamme voittoisasti suoritettuamme.

Hamaran tullessa
rauha yllemme laskeutui
ja kaksoistahtemme ystavallisesti tuikki.

Vuorille katseeni nousi,
ja suuri oli hammastykseni
kun valon pyorteen lahestyvan nain.

Lasteni sielut,
sata neljakymmenta nelja tuhatta kaikkiaan,
lahestyivat palatsiamme
iloa ja myotatuntoa sateillen.

Veljeskunnan savelma
joka ymparilla kaikui
Yha viela kirkkaasti soi
kaannekohdan Oodia Ilolle.

Parvekkeellemme he laskeutuivat,
katsoivat ymparilleen,
lahestyivat minua, puhutellakseen
violetin taivaan alla.

Heidan johtajansa
omaksi pojakseni tunnistin
eika hanen vahvaa uskollisuuttaan
horjuttanut kukaan.

“Meidan Isamme”, han sanoi,
“Tehtavastasi olemme kuulleet,
taistelemme rinnallasi,
emmeka sinua jata.

Tien valmistamme
ja liekin palavana pidamme,
Rakkautta ja valoa levitamme
ja nimeasi julistamme.

Taistelussa rinnallasi seisomme
Maahan ensimmaisina laskeudumme
ja pahuuden aisoissa pidamme.”

Heidan rakkautensa oli niin herkistavaa
palvelunsa niin harvoin koettua,
etta aivan mykistyimme
heidan elaman antavasta rukouksestaan.

Nama sata neljakymmentanelja tuhatta
Lady Venus ja mina
Ilosta itkimme enkelilegioonien ymparoimina.

Kutsuin sitten heidan joukostaan
Sata neljakymmenta nelja
Edellakavijoiksi tahan
kirjoittamattomaan eepokseen.

Verho oli nyt syrjaan vedetty
Taivasmaailma taakse jatetty.
He syntyivat lihallisiin kehoihin
Ihmiskunnan keskuuteen.

Eivat linnat eivatka palatsit
Tulisi olemaan heidan maallisia kotejaan
Vaan tonot, luolat ja mokit
Yksinkertaiset kiviset tulisijat.

He vahvistuivat ja varttuivat
kanssaihmistensa keskella.
mutta sielunsa levottomia olivat
muutokseen halua tunsivat.

Sisaista muistoa ei pois voinut pyyhkia:
Heidan tehtavanaan oli rakentaa
mahtava kaupunki.

Koitti paiva jolloin he lahtivat
Ystavat ja perheen taakse jattivat
Purjehtiakseen kohti taivaanrantaa
Etsiakseen pyhaa maata.

Kiihkein rinnoin matkaten
Paivin ja oin
Vain intuitio oppaanaan kiiruhtivat
Maaranpaata kohti.

Jokaiselta maan kolkalta
Nama pyhiinvaeltajat saapuivat
Hengen mahtavat soturit
Maitten merten ja ilmojen halki.

Kohtalon maaraama paikka oli Gobin Meri
Missa tarkea tehtavansa tuli suorittaa.

Pyhiinvaeltajat olivat
Paamaaransa saavuttaneet.
Eras keskuudestansa nousi
Nakemyksestansa kertoen.

Meidan tulee rakentaa
Loistava valkoinen kaupunki
Joka Venuksen Jumalallisten arkkitehtien
Luomuksia muistuttaa.

Kasvillisuutta pursuavalla
viherioivalla saarella
saavutuksemme olkoon seitseman temppelia,
jotka pyhitetaan jumalalliselle tulelle
alabasteri tyyssijoissa.

Ensimmainen tyomme olkoon kaunis silta
Safiirin sinisten vetten yli.

Puhtaasta valkoisesta marmorista muotoiltu
Hienoimmalla kullalla kirjailtu
Reunustettu suloisilla kerubeilla
Muistuttaen menneista ajoista.

Otsansa hiessa tyohon ryhtyivat
Siirsivat kivia, lohkareita ja metallia,
siihen kului 900 vuotta.

Ymparoivilta kukkuloilta villit hyokkasivat,
tuhotakseen mita rakennettu oli,
kosmisen paamaaran tuonnemmaksi siirtaen.

Maaratietoisina ja lakkaamatta
Pyhiinvaeltajat tyotaan jatkoivat
Raunioista nousten
Puita tilalle istuttaen.

Saaren ylimmalle kukkulalle
Nousi tarkein temppeli
Missa Sanat Kumaran pyhat jalat
kerran tulisivat astumaan.

Kaksitoista marmoriaskelmaa
Johti ylos valtaistuimelle
Joka oli ymparoity korkealla kupolilla

Ja auringossa kimmelsi
Kuin jattilaispeili
Mahtava kultainen ovi
Toivottaen jokaisen tervetulleeksi

Suuret puut, kimaltavat vesialtaat,
Sateenkaarilahteet
Ja sateilevat kukkaistutukset
reunustivat portille johtavaa polkua.

Luotiin pyha paikka,
missa veljeys asui
rakentajat sita Shamballaksi kutsuivat
ja se muistutti heidan kotiaan.

Tyo oli valmis
Alttarit ymparoity
Hennoilla, mita ihanimmin tuoksuvilla kukkasilla.

Sanat Kumaran oli juuri maara tulla
Silla aikaa oli enaa vahan
Hanen lahtea maapallolle
uskollisen hovivakensa kanssa

Han rakkaansa hyvasteli hellasti syleillen
nousi Hesperuksen ylle
tahtienvaliseen avaruuteen.

Kokoontuneet sielut
Ylistyslauluja lauloivat
Ja han heidat siunasi
Rakastavalla katseellaan.

Heidan hammastyksekseen
Kirkkaan valon keskella
Han haipyi pois
Kuin komeetan pyrsto

Rakentajat Shamballassa
Odottivat henkeaan pidattaen
Mestarinsa ilmestymista
Maalle levon antamaan

Linnut laulunsa lopettivat
Meren aallot tyyntyivat
Koko luonto hiljeni
Tana muistorikkaana paivana

Hitaasti ja arvokkaasti
hanen jalkansa maata koskettivat
ja kaikki elava hanen lasnaolonsa tunsi
vaikka kaikki oli hiljaista

Uusi rauha, toivo ja rakkaus laskeutui
Vaikerointi hiljeni
Kun hanen Mahtava Henkensa
kulki yli maiden, metsien ja jarvien

Lakastuneet kukat jalleen virkosivat
Ja lasten nauru taas raikui

Rakentajat iloitsivat
Eivat enaa murhetta muistaneet
Kiitollisina polvistuivat
Herraansa kunnioittamaan

Sitten alttarin edessa
Tietaja Ianikuinen
Mahtikaskylla
Kutsui sateilevan liekin

Kolminkertaisen, kuolemattoman liekin
Vaaleanpunaisen, keltaisen ja sinisen
Rakkauden, viisauden ja voiman lahteen
Joka elaman uudeksi loi.

Jokaisesta vareilevasta teralehdesta
Sukelsi esiin lankoja,
Jotka jokaisen sydamen yhdistivat
Mystisen verkon tavoin.

Kriisi oli ohi,
Ja planeetta saattoi jatkaa elamaansa,
Maa oli pelastettu
uutta kultaista aikaa varten.

Nyt on teidan aikanne
Luoda taman tarinan loppu
Kun sielussanne tutkitte
Sen antamia avaimia.

Sulkekaa silmanne ja yrittakaa nahda
Oma mahtava kolminkertainen liekkinne
Ankkuroituna syvalla sydamessanne
Henkisen elamanne ytimessa

Sykkien, leimuten
se kasvaa ja pyorii
Auttaen teita tehtavanne loytamaan
Niin etta tekin voitte saavuttaa
Ylosnousemuksen.

©Therese Emmanuel Grey
Käännös Raya Johanssen


Sanat Kumaran Rukous

    Sanat Kumara haluaisi auttaa teita omassa elamassanne seka kaikissa maailmaa koskevissa asioissa. Han ei kuitenkaan voi tehda sita ellette pyyda hanta, koska teilla on vapaa tahto. Seuraavan lyhyen rukouksen voitte rukoilla joka paiva, jopa monta kertaa paivassa. Silla kutsutte Sanat Kumaran lasnaolon elamaanne. Rukoilkaa se aaneen, jotta puhutun sanan voima tulee kayttoonne:

Mina Olen Lasnaoloni nimessa, Brahman nimessa, kutsun Sanat Kumaraa ja kolmentoista Arkkienkelin legioonia ottamaan komentoonsa:

• kaiken nuorisoa vastaan suunnatun pahan, erityisesti abortit, huumeet, sokerin, alkoholin, nikotiinin, rock- ja rap-musiikin ja kaiken pyhan tulen vaarinkayton

• kaiken sodankaynnin ja terrorismin, erityisesti atomiaseet, kemialliset ja biologiset aseet

• kaiken tuhoisan saamanipuloinnin

• kaiken negatiivisuuden joka vaikuttaa Suomen kansaan ja maailman kansoihin, erityisesti hyokkaykset elamaa, vapautta, onnellisuutta ja neljaa pyhaa vapautta vastaan

• kaiken taloutemme, energia- ja rahajarjestelmamme ja valonkantajien toimeen-tulon manipuloinnin

• kaikki seuraavaksi luetellut henkilokohtaiset, perhetta ja yhteisoa koskevat

tilanteet:__________

Tapahtukoon Jumalan tahto.

Aamen.